Jos minun jotain on vaikeaa vastustaa, niin vanhoja peltipurkkeja! Rakastan niiden värejä ja tunnelmaa, ja kun ihana peltipurnukka osuu kirppiksellä silmään, niin sen ostaminen on aina niin helppo perustella itselleen käytännöllisyydellä: tämähän on hyvä säilytysrasia pikkutavaroille.... Arvatkaa paljonko pikkutavaraa säilytän näissä keittiön kaappien päällä pönöttävissä? Niin... koristeitahan nuo ovat. Kahvi- ja muut peltipurkit tuovat ihanan väriläiskän muuten niin valkoiseen keittiöömme.
Pieni vintagehyllykkö kulhojen alla löytyi pienestä vintageputiikista, ja mietin yön yli, ennenkuin soin sen itselleni, sillä hinta tuntui ensin kovalta tällaisesta oikeastaan tarpeettomasta tavarasta. Seuraavana päivänä iski paniikki, että joku on ostanut hyllyni pois, ja kipitin kaupoille kiireesti kesken työpäivän kahvitauolla. Onneksi hylly odotti minua edelleen siellä, mihin olin hänet edellisenä päivänä hylännyt.
Emaliastioiden seurana oleva mustavalkoinen posliinikulho on Indiskasta.
Vessassa peltirasiat ovat sentään päässeet käyttöön. Säilytämme niissä pinnejä, pampuloita, hiussolkia ja vanulappuja.
Ihana talkkirasia on euron löytö ekotorilta.
Musta purkki on Pauligin teerasia, ja siinä lukee "Messujen laatukilpailu 1950" sekä " Palkinto laatukilpailussa 1935", mutta mikä mahtaa olla turkoosin rasian alkuperä? Molemmissa on saranallinen kansi -kätevää lapsiperheessä, jossa irtokantisten purnukoiden kannet kummasti tuppaavat häviämään.
Vessan yläkaappien päällä komeilevat vielä puinen kukko ja vanha puuhevonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti