Ei pöllömmät villasukat

 Nämä pöllöilijät neuloin joululahjaksi viluvarpaiselle siskolleni. Ihana ohje löytyi Suuri Käsityö- lehden 10/2014 numerosta, ja lankana käytin Seitsemää Veljestä.

Neulominen oli melko hidasta, sillä sekä varressa, että sukan pohjassa joka toinen silmukka neulotaan eri värillä ja jalkaterän päällipuolella taas kuvioneuleen seuraaminen vie oman aikansa. Tällä tekniikalla neulottuna varsi ei juurikaan jousta, mutta kuten pohjakin, se on ihanan paksu, kun kaksi lankaa kulkevat mukana koko ajan.

Sukansuuta koristaa vielä metallinen "MADE FOR YOU" -merkki, joita saa Askartelupuoti Presentosta Turusta.

Itse valetut kynttilät

Jouluperinteisiini on viimeisen kolmen vuoden ajan kuulunut kynttilöiden tekeminen. Itse asiassa aloitan jo syksyllä, kun pimenevät illat muistuttavat kaivamaan kynttilät esiin kaapeista. Käytän vanhoja kynttilänjämiä, joita sukulaiseni kiitettävästi jaksavat minulle kiikuttaa, ja joukkoon lisään myös uutta parafiinia ja steariinia. Ensimmäinen kynttiläerä on poltettu syyskuukausina, ja joulun alla teen yleensä toisen erän, ehkä kolmannenkin.

Ylinnä olevassa kuvassa on osa tämän syksyn ensimmäisestä kynttiläerästä ja tässä yllä on joulusatsi. Väreistä huomaa, että joulu lähestyy; syksyn ensimmäisiin kynttilöihin en koskaan kelpuuta punaisia sävyjä, mutta joulun lähetessä punainen kummasti hiipii mukaan. Kauniit värit ovat syntyneet sulattaessani erivärisiä vanhoja kynttilänpätkiä. En siis värjää kynttilämassaa millään erillisellä värillä. Sävyt ovatkin ihanan uniikkeja, sillä yhdistelen mielelläni erivärisiä pätkiä saadakseni yhä uusia herkullisia sävyjä ja väriyhdistelmiä.

Muotteina käytän mieluiten perunalastupurkkeja, maitotölkkejä ja muovisia fetajuustopurkkeja. Joskus olen valanut kynttilöitä myös säilyketölkkeihin, joista joko poistan etiketit ja jätän kynttilän tölkkiin poltettavaksi tai sitten poistan kynttilän tölkistä, jolloin sen kylkeen jää hauska vaakaraidoitus purkin muodoista.

Joululahjavalvojaiset

Tässä pieni keko salaisuuksia.... hyssss.... Ei saa kertoa kellekkään!
Ihanan rustiikkiset lahjapaperit on Ikeasta ja joitakin paketteja olen piristänyt myös Ikean karkkivärisillä nauhoilla perinteisen punaisen ja pellavanvärisen nyörin sijasta.

Lasten pyynnöstä meillä juotiin joulupöydässä tänä vuonna joulusimaa. Vähän ehdin huolestua ehtiikö simani valmistua aattoon mennessä, mutta juuri aattoaamuna olivat rusinat nousseet pinnalle. Vanhan henkiset patenttikorkkipullot ovat Granitista.

Käpykranssi

Kiitos Unelmien Talo&Koti 10/2014 hauskasta ideasta! Askartelimme lasten kanssa värikkään käpykranssin ulko-oven koristukseksi. Lapset keräsivät käpyjä valtavan kassillisen hoitopaikan pihalta, ja yhdessä serkkujensa kanssa maalasivat kävyt akryylimaaleilla. Maalaaminen oli itse asiassa tosi hauskaa puuhaa, ja taisin kyllä itse maalata käpyjä vielä enemmän kuin yksikään lapsista!

Kranssin pohjaksi sahattiin vanerista rinkula, ja kävyt liimasin siihen kuumaliimapistoolilla. Juuri valmistuneena kranssi on ihanan runsaan näköinen, mutta säiden vaihtelua en ollut osannut ottaa huomioon: kostealla kelillä käpyjen suomut sulkeutuvat niin, että taustavaneri pilkottaa joka välistä. Kuivia kelejä toiveissa siis!

Retrokirjoituspöydän kunnostusprojekti

 Olin jo pidemmän aikaa etsiskellyt käytettyä kunnollista puukirjoituspöytää lapsille, kun löysin tämän edullisen yksilön nettikirppikseltä. Hinta oli 30 € ja tyyli sopi rakastamaani 60-luvun henkeen, vaikken olekaan varma pöydän tarkasta iästä. Siispä jälleen isännältä farmari lainaan ja pöydän hakumatkaan. Väritys oli minulle mieluinen: jalat valkoiset ja pöytälevy sekä laatikon etusarjat teakin väriset, paitsi että pöydän valkoinen oli aikojen kuluessa muuttunut likaisen harmaaksi. Jälleen sain hiomakoneelle ja maalitelalle töitä.

Tässä pöytä osiin purettuna ja maalipinnat osittain hiottuna.

Maalausvaihe käynnissä.



Ja tässä lopputulos. Pöydän ilme raikastui huomattavasti, mutta alkuperäinen väritys ja henki ovat tallella. Pöydän yläpuolella on myös itse tuunaamani  pieni liukuovellinen kaappi, jonka olen maalannut jo kahteen kertaan ja kahteen eri käyttötarkoitukseen. Olen löytänyt sen jostain vanhan tavaran liikkeestä ehkä n. 15 vuotta sitten. Kaappi oli alunperin luonnonvalkoinen ja maalasin sapluunalla oviin muutamia vihreitä muratin lehtiä. Siinä kunnossa se oli minulla opiskelija-aikaisessa kodissani keittiön pikkukaappina. Sieltä muutettuani kaappi jäi varastoon ja kulki mukana muutosta toiseen. Ajatus muhi jo silloin päässä, että tästä tulee joskus oiva pieni kaappi tuleville lapsille. Tämän vuoden alkupuolella kaappi vihdoin sai uuden turkoosin värin, hauskan metallisen Indiskan vetimen ylälaatikkoon ja sisustustarrat kaapinovien koristukseksi.

Kynäpurkit ja korkea lastentuoli ovat Ikeasta, kaksi ylintä metallisalkkua Tigerista ja hyllyn päällä oleva koottava puupöllö on Brion.