Ei pöllömmät villasukat

 Nämä pöllöilijät neuloin joululahjaksi viluvarpaiselle siskolleni. Ihana ohje löytyi Suuri Käsityö- lehden 10/2014 numerosta, ja lankana käytin Seitsemää Veljestä.

Neulominen oli melko hidasta, sillä sekä varressa, että sukan pohjassa joka toinen silmukka neulotaan eri värillä ja jalkaterän päällipuolella taas kuvioneuleen seuraaminen vie oman aikansa. Tällä tekniikalla neulottuna varsi ei juurikaan jousta, mutta kuten pohjakin, se on ihanan paksu, kun kaksi lankaa kulkevat mukana koko ajan.

Sukansuuta koristaa vielä metallinen "MADE FOR YOU" -merkki, joita saa Askartelupuoti Presentosta Turusta.

Itse valetut kynttilät

Jouluperinteisiini on viimeisen kolmen vuoden ajan kuulunut kynttilöiden tekeminen. Itse asiassa aloitan jo syksyllä, kun pimenevät illat muistuttavat kaivamaan kynttilät esiin kaapeista. Käytän vanhoja kynttilänjämiä, joita sukulaiseni kiitettävästi jaksavat minulle kiikuttaa, ja joukkoon lisään myös uutta parafiinia ja steariinia. Ensimmäinen kynttiläerä on poltettu syyskuukausina, ja joulun alla teen yleensä toisen erän, ehkä kolmannenkin.

Ylinnä olevassa kuvassa on osa tämän syksyn ensimmäisestä kynttiläerästä ja tässä yllä on joulusatsi. Väreistä huomaa, että joulu lähestyy; syksyn ensimmäisiin kynttilöihin en koskaan kelpuuta punaisia sävyjä, mutta joulun lähetessä punainen kummasti hiipii mukaan. Kauniit värit ovat syntyneet sulattaessani erivärisiä vanhoja kynttilänpätkiä. En siis värjää kynttilämassaa millään erillisellä värillä. Sävyt ovatkin ihanan uniikkeja, sillä yhdistelen mielelläni erivärisiä pätkiä saadakseni yhä uusia herkullisia sävyjä ja väriyhdistelmiä.

Muotteina käytän mieluiten perunalastupurkkeja, maitotölkkejä ja muovisia fetajuustopurkkeja. Joskus olen valanut kynttilöitä myös säilyketölkkeihin, joista joko poistan etiketit ja jätän kynttilän tölkkiin poltettavaksi tai sitten poistan kynttilän tölkistä, jolloin sen kylkeen jää hauska vaakaraidoitus purkin muodoista.

Joululahjavalvojaiset

Tässä pieni keko salaisuuksia.... hyssss.... Ei saa kertoa kellekkään!
Ihanan rustiikkiset lahjapaperit on Ikeasta ja joitakin paketteja olen piristänyt myös Ikean karkkivärisillä nauhoilla perinteisen punaisen ja pellavanvärisen nyörin sijasta.

Lasten pyynnöstä meillä juotiin joulupöydässä tänä vuonna joulusimaa. Vähän ehdin huolestua ehtiikö simani valmistua aattoon mennessä, mutta juuri aattoaamuna olivat rusinat nousseet pinnalle. Vanhan henkiset patenttikorkkipullot ovat Granitista.

Käpykranssi

Kiitos Unelmien Talo&Koti 10/2014 hauskasta ideasta! Askartelimme lasten kanssa värikkään käpykranssin ulko-oven koristukseksi. Lapset keräsivät käpyjä valtavan kassillisen hoitopaikan pihalta, ja yhdessä serkkujensa kanssa maalasivat kävyt akryylimaaleilla. Maalaaminen oli itse asiassa tosi hauskaa puuhaa, ja taisin kyllä itse maalata käpyjä vielä enemmän kuin yksikään lapsista!

Kranssin pohjaksi sahattiin vanerista rinkula, ja kävyt liimasin siihen kuumaliimapistoolilla. Juuri valmistuneena kranssi on ihanan runsaan näköinen, mutta säiden vaihtelua en ollut osannut ottaa huomioon: kostealla kelillä käpyjen suomut sulkeutuvat niin, että taustavaneri pilkottaa joka välistä. Kuivia kelejä toiveissa siis!

Retrokirjoituspöydän kunnostusprojekti

 Olin jo pidemmän aikaa etsiskellyt käytettyä kunnollista puukirjoituspöytää lapsille, kun löysin tämän edullisen yksilön nettikirppikseltä. Hinta oli 30 € ja tyyli sopi rakastamaani 60-luvun henkeen, vaikken olekaan varma pöydän tarkasta iästä. Siispä jälleen isännältä farmari lainaan ja pöydän hakumatkaan. Väritys oli minulle mieluinen: jalat valkoiset ja pöytälevy sekä laatikon etusarjat teakin väriset, paitsi että pöydän valkoinen oli aikojen kuluessa muuttunut likaisen harmaaksi. Jälleen sain hiomakoneelle ja maalitelalle töitä.

Tässä pöytä osiin purettuna ja maalipinnat osittain hiottuna.

Maalausvaihe käynnissä.



Ja tässä lopputulos. Pöydän ilme raikastui huomattavasti, mutta alkuperäinen väritys ja henki ovat tallella. Pöydän yläpuolella on myös itse tuunaamani  pieni liukuovellinen kaappi, jonka olen maalannut jo kahteen kertaan ja kahteen eri käyttötarkoitukseen. Olen löytänyt sen jostain vanhan tavaran liikkeestä ehkä n. 15 vuotta sitten. Kaappi oli alunperin luonnonvalkoinen ja maalasin sapluunalla oviin muutamia vihreitä muratin lehtiä. Siinä kunnossa se oli minulla opiskelija-aikaisessa kodissani keittiön pikkukaappina. Sieltä muutettuani kaappi jäi varastoon ja kulki mukana muutosta toiseen. Ajatus muhi jo silloin päässä, että tästä tulee joskus oiva pieni kaappi tuleville lapsille. Tämän vuoden alkupuolella kaappi vihdoin sai uuden turkoosin värin, hauskan metallisen Indiskan vetimen ylälaatikkoon ja sisustustarrat kaapinovien koristukseksi.

Kynäpurkit ja korkea lastentuoli ovat Ikeasta, kaksi ylintä metallisalkkua Tigerista ja hyllyn päällä oleva koottava puupöllö on Brion.

Ikean lasipurkkien uudistus

 

Burken. Ikean lasinen keittiöpurkki. Kiva ja toimiva, mutta ulkonäkö kyllästyttää, ja tämän näköisenä purnukkani hukkuvat keittiöni runsaan värikylläiseen keittonurkkaukseen, missä niille on varattu oma hylly.

 

 

 

Säilytän purkeissa pähkinöitä ja siemeniä, ja ne pönöttävät lieden takana tummanruskeaksi petsatulla hyllyllä, jossa on mustat metalliset hyllynkannattimet. Keksin, että mustakantisena purkit sopisivat paremmin hyllyn ilmeeseen, ja niistä poistuisi myös turha keveys, joka ei mielestäni sovi yhteen värikkäiden metallipurkkien kanssa, joita on hyllyn alla ja vieressä. Nopea tuunausidea toteutettavaksi, mutta ilme muuttui kuitenkin selvästi. Käytin mattapintaista spraymaalia, ja lisäksi naputtelin purkkeihin dymolla nimikyltit.

 

 

 

 

 

 

Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Musta väri yhdistää kivasti keittiön liesinurkan runsaita yksityiskohtia toisiinsa. Sitä paitsi... kerrankin sain jotain nopeasti aikaiseksi; useimmiten maalausprojektini ovat vähän työläämpiä ja tulosta pääsee ihailemaan vasta viikkojen kuluttua.

 

 

 

Valokuvakollaasi ja ihana retrokaappi

 

Rakastuin tähän kaappiin heti ensisilmäyksellä bongatessani sen tori.fistä.

Muoto ja sopivasti patinoitunut väri sykähdyttivät, ja parin päivän kuluttua ajelin muutaman kymmenen kilometrin päähän hakemaan rakkauteni kohdetta. Kaapin sisällä majailevat nykyään käsityö- ja sisustuslehteni.

 

 

 

 

Kaapin ylle on pikkuhiljaa kehkeytynyt kuvakollaasi perheen jäsenistä ja lähimmistä rakkaista, ja kaapin päällinen taas on oiva paikka koota asetelmia kaapin kauniiseen harmaan sävyyn sopivista esineistä. Sininen kirpputorilta löytynyt emalinen kahvikannu sopii loistavasti kaapin henkeen ja sen seuraksi ovat valikoituneet äidiltä ja anopilta saadut kauniit lasitölkit.

Remppajakkarat salonkikelpoisiksi

 

 
 
Muuttaessamme taloomme edelliset asukkaat olivat jättäneet sinne kolme vanhaa perusjakkaraa; koivun värisiä Aalto-kopioita. Kaksi niistä oli jo valmiiksi sen näköisiä, että niitä oli käytetty remonttijakkarana, ja päätimme itsekin käyttää niitä samassa tarkoituksessa. Muutaman remonttivaiheen valmistuttua tuolit alkoivat jo pyöriä jaloissa, ja ensin ajattelin pilkkoa ne takkapuiksi. Sisäinen kettutyttöni kiljui kuitenkin olkapäälläni sen verran kovaa, että tajusin ettei minusta ole hajottamaan ehjää ja käyttökelpoista tavaraa. Siitä se sitten lähti...

Pieniä lisäjakkaroita tarvitaan usein, ja päätin ehostaa tuolit siihen kuntoon, että niitä kehtaa pitää esilläkin. Hionta ja uusi maali pintaan oli itsestäänselvyys, ja väriksi valkoitui hento harmahtavan sininen. Minulla on pakkomielle keksiä kaikkeen aina jotain pientä extraa, ja jostain kummasta sain päähäni neuloa toiselle jakkaralle kirjoneulesäärystimet.

 

 

 

 

Tämä tuoli on saanut toimia vielä keskeneräisessä eteisessämme kenkien pukemistuolina. Pieniin säärystimiin oli kätevää upottaa vanhoja langanloppuja.

 

 

 

 

 

Toinen tuoli saikin aivan erilaisen ilmeen.      Maalasin istuinosan ensin valkoiseksi ja sen jälkeen ruiskumaalasin sen sinisellä vanhan pitsiliinan läpi, jolloin pitsikuvio jäi kauniisti jakkaran pintaan. Kohdistin liinan tarkoituksella vähän sivuun, niin että myös toisella reunalla on hieman pitsikuviota, ja lopputulos on epäsymmetrisyydessään jännittävämpi. Lakkasin vielä pinnan spraylakalla, mutta se kuivui pintaan hieman kellertäväksi, jolloin pitsikuvio ei enää ollut puhtaan valkoinen. Keltaisuus ei kuvassa juurikaan näy, mutta jos tekisin samanlaisen uudelleen kokeilisin varmasti jotain toisenlaista lakkaa.

Sydänlapaset syksyksi

Tässä puikkojen kilistelyn tulos, kun aiemmassa postauksessa mainitsin, että on kiire lapasten tekoon. Värit ja kuvio ovat tietenkin näiden pienten tilaajien toiveiden mukaisia. :) Oli muuten lapaset vaihtaneet värin ruskeaksi, kun rinsessat palasivat syksyn kosteilta hiekkalaatikkoleikeiltä sisälle...

Mihinkäs seepra raidoistaan pääsisi

Tämä raidallinen pikkukaveri syntyi muutamassa illassa telkkarin tuijotuksen lomassa. Ohje on Caprice Birkerin kirjasta "Cuddly Knitted Animals". Opus on pullollaan mitä suloisempia neulottuja pehmoja. Lelun perusmalli on todella hyvä, se esimerkiksi istuu oikein tukevasti kaatumatta. Lisäksi pehmo on sopivan kokoinen leikkeihin: pienet, virkatut amigurumihahmot ovat meillä ainakin jääneet usein koristeeksi pienuutensa takia.

Lapset saivat todellisen hellittelykohtauksen nähdessään korvia ja viimeistelyä vaille valmiin seepran, ja minun piti käyttää kaikki kikat, että sain seepran vielä takaisin itselleni loppuun saattamista varten. Heti seuraavana minulla on työn alla apina samasta kirjasta. Voipi olla, että joudun värkkäämään koko eläintarhallisen, sen verran mukava näitä on neuloa. Kirjan ohjeilla voi lisäksi tehdä leijonan, norsun, sammakon, possun, koiran, hiiren, myyrän, lampaan, suden, hevosen, aasin, ketun, jäniksen, kissan, karhun, pandan, yksisarvisen ja lohikäärmeen. 

Lelulipaston kevyt tuunaus tapetoimalla

Tällainen vanha valkoiseksi maalattu lipasto jäi äidille ylimääräiseksi, ja minä pelastin söpöläisen meille lastenhuoneeseen. Ulkopuolen maalipinta on käytettävässä kunnossa, vaikkakin ajan patinaa tietenkin näkyy, mutta päätin tuunata kaapin ovien sisäpinnat uuteen uskoon. Lasten leikeissä ovet kun usein ovat selällään, niin tylsä puupinta kaipasi mielestäni piristystä.

Suomalaisesta kirjakaupasta löytyi kivaa arkeittain myytävää lahjapaperia, joka on hieman tukevampaa, kuin tavallinen rullassa myytävä lahjapaperi. Kiinnitin kissakuvioisen paperin tavallisella tapetointiin tarkoitetulla seinäliimalla puhdistettuihin kaapinoviin.

Paperi hieman venyi liisterin vaikutuksesta, kuten myös tavallinen tapettikin tekee, joten paperi kannattaa leikata pituussunnassa muutaman millin tapetoitavaa aluetta lyhyemmäksi. Itse leikkasin ylimenevän paperin vasta liisterin kuivumisen jälkeen, koska en ollut varma paperin käyttäytymisestä. Leikkaaminen onnistui hyvin terävällä kirurginveitsellä viivainta vasten.

Liisterin kuivuttua lakkasin pinnan kahteen kertaan värittömällä Kiva kalustelakalla. Aikaisemmin olen käyttänyt samaan tarkoitukseen askartelukaupoista saatavaa decoupagelakkaa, mutta sitä myydään pienissä pulloissa, joten litrahinta tulee paljon kalliimmaksi, kuin tavallisella kalustelakalla. Decoupagelakka tasoittui paremmin; kalustelakkaan jäi hienoiset siveltimenjäljet paikka paikoin näkyviin. Ne olisi ehkä voinut välttää ohentamalla lakkaa hieman, mutta lopputulos oli nytkin ihan tyydyttävä. Hyvin hienoinen siveltimen jälki ei ainakaan minua jäänyt häiritsemään. 

Lipaston päällä oleva pahvilaatikko on Tigerista. Pinkki ja keltainen pahvirasia taas Ikeasta.

Kaapinovien avaimiin ripustin vielä pehmustetut kalat, jotta avaimet eivät pääsisi niin helposti häviämään. Kalat olen alunperin ommellut lasten vauva-aikana pinnasängyn päällä roikkuvaan mobileen, joten niilläkin on nyt toinen elämä menossa. 

Kirjahylly puulaatikoista

Meillä ei ole perinteistä kirjahyllyä, eikä tule. Haluan kuitenkin, että ainakin osa niteistä on esillä tuomassa eloa sisustukseen. Osan kirjoista olen toki kätkenyt kaappeihinkin. Tämä kirjahylly syntyi vanhoista hedelmä- ja viinilaatikoista, ja on käytössä osoittautunut toimivaksi.

Puulaatikoista oli kätevää sommitella sopiva kokonaisuus lyhyelle seinänpätkälle, joka jää oven ja olohuoneeseen aukeavan seinän väliin. Osa tällaisen lokerohyllyn viehätyksestä kaltaiselleni järjestelystä pitävälle ihmiselle on se, että kirjoja voi sommitella lokeroihin aina uudelleen ja uudelleen erilaisiin värikokoonpanoihin. Hullun hommaa, toteaisi mieheni varmaan....

Ihana ruusukuvioinen peltipurkki on syntymäpäivälahja tädiltäni; uskoakseni kirppislöytö. Olemme molemmat kirppisfriikkejä, ja tätini tietää makuni: parempaa lahjaa en voisi toivoa, kuin suloinen, patinoitunut metalli- tai peltipurkki. Niitä onkin kertynyt sievoinen kokoelma kotiimme. Taitaapa lähes jokaisen hyllyn ja lipaston päällä komeilla vähintään yksi purnukka. Nämä aarteeni ansaitsevat kyllä ihan oman postauksensa, joten niistä lisää tuonnempana.

Puinen norsu on tuotu Etelä-Afrikasta, ja ikäväkseni viime siivouspäivän jäljiltä se menetti toisen torahampaansa. Imurin säiliö pitäisi varmaankin kaivella läpi, jos mielin sen vielä löytää.

Jos hyllyn muotoon tai paikkaan kyllästyy, se on helppo purkaa ja sommitella uudelleen eri kokoiseenkin tilaan. Kätevää kuin tv-shopissa!

Sometimes you just can´t help crocheting....

Tämä kuva ei otsikkoa kummempaa selitystä kaipaa. Enkä ehtisi selitelläkään, sillä nyt on pakko rientää neulomaan... :) Lapasia tarvitaan, jos ensi viikolla pamahtaa syyskelit päälle taas.

Näiden söpöyksien ohjeita on kirjoissa:
Mia Bengtsson: Virka roliga amigurumis ja Amigurumi, virkkaa uusia iloisia maskotteja
Hansi Singh: Amigurumi knits
Susan Penny: Knitted Cakes
Brigitte Read: Supersuloiset maskotit
Laura von Knorring: Mukavat muumiamigurumit

Lapset keittiöön, mars!

Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen.... eli tajuntaan alkaa hiipiä joulu ja tämän juhlista jaloimman valmistelut. Piparinleivontapuuhiin liittyen haluaisin näyttää pienen kuvakoosteen lasten essuista, jotka olen ommellut herkullisen värisistä retrokankaista; vanhoista verhoista ja sen sellaisista.

Essujen koot ovat 2-4 -vuotiaalle ja 5-8 -vuotiaalle, sillä selän takana kulkevat henkselit säätyvät nappien avulla pituudestaan paljonkin. Essun sisäpuoli on vuoritettu puuvillakankaalla, ja kaikki käytetyt kankaat ovat kierrätettyjä. Nämä ovat riepurinsessan myynnissä olevat kappaleet tällä hetkellä. Saa kysellä! 

 

 

 

 



Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa...

Kaksi tällaista risaista hirvitystä on toiminut makuuhuoneemme yövalaisimina monen monta vuotta. Valaisimissa on kyllä simppeli, siisti musta jalka, mutta varjostimet ovat vuosien myötä kellastuneet ja alkaneet alareunastaan repeillä. Lamput ovat aikoinaan olleet huonekalutehtaan näyttelytilassa sisustuselementteinä, josta sisareni osti ne pilkkahinnalla itselleen. Hänen kyllästyttyään niihin, minä pelastin ne huomaani.


Pitkän, pitkän aikaa päässäni on muhinut ajatus uusia varjostimet, mutta en ole saanut päätettyä minkälaiset niistä tekisin. Ensimmäinen ajatus oli neuloa niihin harva, verkkomainen neulepäällinen, ja jossain vaiheessa visioin mustalla pitsikankaalla päällystämisestä. Nyt kuitenkin viimein sain tehtyä päätöksen tyylistä, ja sain aloitettua toteutuksen. Ajatuksena oli harmahtava pellavakankainen päällinen ja alareunaan melko paksusta langasta virkattu musta pitsi.


Tässä ensimmäinen tekele.

                                                                      





Tein ensimmäistä kertaa tämän tyyppistä varjostinta; aiemmin olen tehnyt vain vekattuja varjostimia ja sekin oli vuosia sitten työharjoittelupaikassani. Varjostinmuovin mitoitus ja etenkin liimaus olivat yllättävän haastavaa ja millintarkkuutta vaativaa puuhaa. Ensimmäinen varjostin saikin täten harjoituskappaleen maineen, sillä liimaus oli jossain vaiheessa liikahtanut, eikä lopputulos ollut aivan täydellinen. Toinen varjostin sitä vastoin onnistui jo mainiosti. Harjoitus oli tehnyt mestarin!

 

 

Toisessa valaisimessa liimasauma takana sekä pitsin mitoitus onnistuivat huomattavasti kauniimmin. Koska rakastan uniikkeja juttuja, niin virkkasin molempiin varjostimiin erilaiset pitsit!