Istuinpehmusteet vintagekankaista

Raikkaat vintagekankaat pääsivät esille keittiöön tuolinpehmusteiden muodossa. Vilukissana olen kaivannut keittiön puisille tuoleille kankaista pehmustetta jo pitkään, sillä tuoli tuntuu usein istuessa kylmältä. En ole kuitenkaan halunnut perinteisiä naruilla tuolin pinnoihin solmittavia tyynyjä, sillä narut menevät helposti poikki ja ilmekin on liian kesämökkimäinen. Ilman nyörejä taas tyyny liukuu helposti paikaltaan.

Ratkaisuksi keksin ommella tyynyn alapinnan kumimaisesta kankaasta, jota käytettään mm. lakanan alla kosteussuojana. Tyynyt pysyvät hyvin paikallaan ja ne on myös helppo siirtää tuolista toiseen. Alapuoli on ommeltu tyynyliinamaisesti taskuksi, joten sisätyynyn saa ulos parissa sekunnissa ja kangaspäällinen on helppo heittää pesukoneeseen.

Kesäkeittoa ja uudet istuintyynyt.

Syömään!!!

Kasvilavat alkavat tuottaa ensimmäistä satoa

Kesän ensimmäiset oman maan vihannekset on kerätty! Komeiden retiisien sadonkorjuu on jo alkanut, vaikka joidenkin esikasvatettujen vihannesten taimia en ole vielä edes istuttanut maahan. Kylmien kelien vuoksi istutus on viivästynyt, koska muistissani on vielä viime vuoden kesäkuun alussa maahan panemani taimet, jotka paleltuivat seuraavalla viikolla. 

Tässä lavat ja vierellä rautapata, joka sai tänään kesäkurpitsan ja koristekurpitsan taimensa. Rehevin lehtiviidakko etummaisessa kasvilavassa on juurikin retiisiviljelmä. Sinkkiämpäreissä on yrttejä; timjamia, oreganoa ja tilliä. Retiisejä ja viime vuonna maahan kaivettuja sipuleja lukuunottamatta kasvu on vielä kovin pientä ja hentoa. 

Kaivuutyömaa toukokuun puolivälissä. Lasten vanha hiekkalaatikko toimii myös oivallisesti vihannesten kasvatuksessa. Olen sijoittanut sen herukkapensaiden väliin ja ruohonleikkuu pensaiden ja kasvilaatikoiden välistä on hankalaa. Päätin siksi kokeilla maanpeittokasvia pensaiden juurelle nurmikon sijaan. Nurmikon ylöskaivuu käsipelillä on kyllä hidasta ja kuntosalityöskentelyn veroista hommaa, joten se etenee pikkuhiljaa. Kaivettuani nurmen pois, levitin tilalle pelkästään kompostimultaa ja kylvin siihen punakukkaisen persianapilan siemeniä.

Apila on itänyt hienosti ja kasvaa jo tuuheana mattona kasvilavan etureunassa. Sivuilta ja takaa olen pikkuhiljaa kaivanut myös maata pois ja tehnyt samat kylvöt, joten siellä apila on vasta pienemmällä taimella. Työmaa jatkuu sillä pensasalue jatkuu vielä muutaman pensaan verran. Onko jollakin ehdottaa muita hyviä maanpeittokasveja, jotka sietävät kävelyä ja tallaamista? Tämän pitäisi olla sellainen, mutta vielä en ole raaskinut astua vehreän apilamaton päälle. Se on niin ihana tuollaisena ja pelkään, että menee ihan lyttyyn kävelemisestä.

Tässä päivitetty kuva vajaata kuukautta myöhemmin. Apila komeasti kukassa.

Terassin kesäpäivitys kukilla

Kun kodissa on remppaa käynnissä sisällä, ulkona ja vielä pihallakin, niin terassien sisustaminen on minulta jäänyt olemattomalle huomiolle. Kun kaikki sisustuslehtien kannet nyt pursuavat ihania kuvia huvimajoista, kesämökeistä ja patioista, niin oli pakko nipistää hiukan aikaa edes talon etuoven edustan terassin kaunistamiseen.

Bongasin edullisen kukkahyllykön Clas Ohlsonin valikoimista ja siihen oli kiva koota kesäkukkalajitelmat. Kirppikseltä löydetty vanha valkoinen emalikannu on hyvä maljakko ruohosipulikimpulle, joka oli päätymässä naapurin kompostiin.

Kodin sisältä lainasin vaaleanpunaiseksi maalatun ruokailutuolin sekä trikooräsystä virkkaamani neliönmuotoisen maton, joka yleensä palvelee meitä eteisessä, heti ulko-oven edessä. Daaliat ja jalopelargoniat istutin vanhoihin saviruukkuihin, joiden pinta on ihanan rustiikkinen. Ruukkuja ei ollut tarpeeksi monta; olisin halunnut ripotella niitä pitkin rappusten reunoja, mutta en pystynyt sekoittamaan joukkoon uutukaisia saviruukkuja, ne kun ovat niin eri maailmasta. Täytyy varmaankin ostaa muutama uusi ruukku ja jättää ne patinoitumaan jonnekin takapihan nurkkaan. Jospa niissä sitten ensi kesäksi olisi tarpeeksi elämän näköä pinnassa!

Oven käpykranssi on tehty Unelmien Talo&Koti-lehden ohjeen inspiroimana. Mieheni kiikutti sen äskettäin sisään ja totesi, ettei enää ole joulu, mutta minä vein takaisin ja vastasin, että tämä on ympärivuoden kranssi. Lähikuva kranssista on aikaisemmassa blogitekstissäni. Ihanan kukkaisaa kesää kaikille!

Kevään ensimmäistä kukkaloistoa ja istutuspuuhia

Oi voi miten ihanaa on joka kevät, kun ensimmäiset kukat puutarhassa puhkeavat!

Nämä kevään ensimmäiset aurinkoiset ruukkuistutukset alkavat nyt toukokuussa olla jo tiensä päässä, sillä kuva on otettu huhtikuussa. Sen sijaan nurmikolla kasvavat isommat narsissini vasta puhkeilevat kukkaan tulppaanien kera.

Suloiset sinivuokot ovat kukkapenkkini ensimmäiset kukkijat keväällä, jollei lasketa sinne joka vuosi ilmaantuvaa muutamaa leskenlehteä. Tässä vaiheessa kevättä sormeni jo syyhyävät päästä kaivamaan multaa, kääntämään kompostia, ja tutkimaan kukkapenkkejä ja istutuksia. Sisälle on jo kylvetty osa esikasvatettavista vihanneksista ja kukista, ja vihkoon piirretty kylvösuunnitelma kasvilavojen viljelykiertoa varten.

Balkaninvuokkojen sipulit kaivettiin maahan viime syksynä, ja ne kukkivat sievästi nyt toukokuussa.

 

Takapihalle rakensin yhdessä lasten kanssa heille omat, pienet kasvilavat omieni viereen. Puukehikot ovat itse asiassa vanhat mäntyiset lipastonlaatikot, jotka ovat saaneet harmaantua ja pudottaa lakkakerroksensa muutaman ulkona vietetyn vuoden aikana. Pohjat otin irti, ja viime vuonna laatikot palvelivat yrttien kasvupaikkana. Nyt teimme niille oikein kunnollisen alustan, joka katettiin pyöreällä soralla, joka ei pistele paljaidenkaan jalkojen alla. Tällä viikolla kylvimme laatikoihin porkkanan ja retiisin siemeniä, sekä muutaman tyttären jostain päivähoitopaikan pihalta löytämän kukkasipulin. Jännittävää nähdä mitä niistä tulee!

Istutin myös kaksi omenapuuta, Punakanelin ja Valkean kuulaan. Kummankin puun juurelle kaivoin kolme kaukasianmaksaruohon tainta, joiden toivon leviävän kauniiksi maanpeittokasviksi hedelmäpuiden juurelle. Nytpä sitten alkaa muutaman vuoden odotus ennen ensimmäistä omenasatoa! Nämä tosin ovat kääpiöomenapuita, niin satoa pitäisi saada vähän aikaisemmin, kuin täysikokoisista puista.

Tapetinpaloilla päällystetyt laatikot

Laitoin kaapin pohjalle kertyneitä tapetinjämiä ja mallipaloja kiertoon päällystämällä muutaman pahvilaatikon säilytyslaatikoiksi. 

Kiinnitys onnistuisi myös tapettiliisterillä, mutta itse olen käyttänyt hieman vedellä laimennettua Eri Keeperiä, joka myös on helppo sutia tapetin taakse, ja toimii. Näissä kuvissa oleva tapetti, jossa on kirsikkapuun kukkivia oksia, oli edellisen kotimme makuuhuoneen seinässä ja pidän tapetista edelleen kovasti. Siksi oli kiva saada sitä käyttöön ja näkyville tällä tavalla myös nykyiseen kotiin.

Turkoosinsävyiset tapetit olivat mallipaloja, joita harkittiin olohuoneen yhteen seinään. Päätöstä tapetista ei ole vieläkään tehty....mutta ehtiihän sitä. Mallipaloja olen kanniskellut kotiin aina silloin tällöin parin vuoden ajan. Ainakin askartelumateriaalia kertyy :D Myös lapset innostuivat laatikoiden päällystämisestä, ja kumpikin sai päällystää pienen pahvirasian eri värisillä tapettipaloilla. Se oli yllättävän helppoa touhua päiväkoti-ikäisille, kun kulmien kanssa ei oltu niin tarkkana, vaan lapset saivat liimata eri kokoisia paperin paloja oman mielensä mukaan rasioiden pintaan. 

Pastellituolit ja vanhat kauniit lasipullot

Meillä jokainen kaffekekkerivieras voi valita eri värisen tuolin alleen. Olen keräillyt ruokailutilan tuolit yksitellen kirpputoreilta, ja maalannut jokaisen eri värillä. Pinkki tuoli naisellisen sorvattuine muotoineen on yleensä kaikkien tyttöjen ja naisten suosikki. Pastelli- ja karkkisävyjen vastakohtana yksi tuoleista on saanut jäädä kuluneen ruskeaksi, ja yhden olen petsannut tumman ruskeaksi jo aikaisempaan kotiin, mutta sekin sopi mielestäni tähän sarjaan. 

Pidän myös värillisestä lasista, lähinnä vanhojen lasipullojen ja lasitölkkien muodossa. Mielivärejäni ovat vihreä, sekä ihanan haaleat ja herkät turkoosin sävyt ja vedenvärit.

Myös ruskeasta lasista saa kauniita asetelmia, kun kokoaa yhteen eri ruskean sävyjä. Vanhoissa pulloissa on myös viehättäviä muotoja verrattuna nykyajan yhdenmukaiseen pullomuottiin. Yllä olevassa kuvassa oleva vihreä öljylamppu on vain n. 10 cm korkea, mutta täysin toimiva, ja alakuvassa on toinen samanlainen, mutta kaksi kertaa isompi. Nämä olen löytänyt kirpputoreilta eri aikaan, ja molempia tulee poltettua talvisaikaan.

Isojen lasipullojen alla oleva pitsiliina on maalattu kiinni lipastoon. Asetin liinan lipaston kostealle maalipinnalle ja maalasin vielä pariin otteeseen liinan päältä. 

Pikkuruiset apteekkipullot sopivat mainiosti myös yhden kukan maljakoiksi, ja sellaisina niitä tulee käytettyä varsinkin, kun lapset kesällä tuovat sisälle kukkakimppujaan, joissa kukkien varret on nyhdetty poikki viisi senttiä kukinnon alapuolelta. Nämä pullot suorastaan odottavat kevään ensimmäisiä leskenlehtiä ja sinivuokkojaan!

Vanha puusohva, virkkaajan valtaistuin

Haaveissani on siintänyt parin vuoden ajan ihana romanttinen vanhoista ikkunalaseista tehty huvimaja pihalle. Sisustan huvimajaa mielessäni, varsinkin aina kesäkauden lähestyessä, vaikkei mitään piirustuksia eikä tietoa sellaisen saamisesta vielä olekaan. Ajatuksissani olen siirtänyt tällä hetkellä takapihan terassilla olevan ruokailukaluston huvimajaan, jolloin taas pystyn kuvittelemaan terasille ihanan kutsuvan puusohvan, joka on pehmustettu herkullisen värisillä tyynyillä. No, nyt pääsi käymään niin, että tämä haaveiden sohva hyppäsi minua vastaan nettikirpputorilla ja se oli aivan pakko saada, vaikkei sille varsinaisesti olekaan vielä terassilla tilaa. 

Tämä korkeaselkäinen kaunotar lumosi minut iloisuudellaan, eikä minun tarvinnut kuin päivittää tyynyt ja verhoilu hieman raikkaammaksi. Alla kuva sohvasta siinä kunnossa, kun se meille saapui ja yläkuvassa uudelleen verhoiltuna. Sohva tönöttää nyt olohuoneessa ja palvelee minua lankatöiden väkertämispaikkana, johon on kieltämättä myös mukava nukahtaa päiväunille silloin harvoin, kun siihen ylellisyyteen on varaa.

Neulottu tiskirätti ja pannulappu

Löysin uusia kivoja neulepintoja kokeiltavaksi. Nämä olivat mukavan nopeat pikkukäsityöt tehtäväksi: mustavalkoinen pannulappu/kattilanalunen ja vaaleanpunainen tiskirätti. Tiskirätti on pehmeää bambulankaa, joka kuivuu nopeasti ja on erittäin imukykyistä. Ohjeet ovat Jonna Hietalan Kerällä -kirjasta.

Toinen tuunattu kirjoituspöytä

Ja tässä jälleen kirjoituspöytätuunauksen tulos. Pöytä löytyi neljälläkympillä kirppikseltä ja laatikoston vieressä oleva osa on alunperin ovellinen kaappi. Ajatus siinä varmaankin on, että kirjoitustilan edessä olevan oven voi tarpeen vaatiessa avata ja tuolin saa mukavasti sopimaan eteen. Kirjoitushommien jälkeen kaappi sitten sulkeutuu siististi säilytystilaksi. Poistin oven, koska näin pöytä on käytännöllisempi lasten käytössä. Tumman teak-pinnan sai maalata ehkä noin 6-7 kertaa, jotta siitä tuli peittävä; siitä huolimatta, että käytin alimpana Otex tartuntapohjamaalia. Hailakan vaaleanpunainen väri ei tietenkään ollut kaikkein kiitollisin peittämään tummaa pohjaa, vaan minkäs teet, kun prinsessa itse sai vaikuttaa värin valintaan. Pinkki tuoli on myös alunperin ollut tummanruskeaksi petsattu. Sen hiominen ei ollut hauskimpia puuhia, mutta lopputulos on kyllä herkullinen.

Hempeään teemaan sopivat puiset kukkanupit löytyivät Indiskasta ja vielä ale-hintaan.

Nyt huolena on enää saada pidettyä pöydän pinta puhtaana... väriliitupiirroksilla on hieman taipumusta karata paperin reunojen ulkopuolellekin.

Neulottu apina

Aikaisemmin neulomani seepra tarvitsi kaverin...

Myös apinan ohje on Caprice Birkerin kirjasta "Cuddly Knitted Animals".

Mitä olisi elämä ilman vanhoja peltipurkkeja?

Jos minun jotain on vaikeaa vastustaa, niin vanhoja peltipurkkeja! Rakastan niiden värejä ja tunnelmaa, ja kun ihana peltipurnukka osuu kirppiksellä silmään, niin sen ostaminen on aina niin helppo perustella itselleen käytännöllisyydellä: tämähän on hyvä säilytysrasia pikkutavaroille.... Arvatkaa paljonko pikkutavaraa säilytän näissä keittiön kaappien päällä pönöttävissä? Niin... koristeitahan nuo ovat. Kahvi- ja muut peltipurkit tuovat ihanan väriläiskän muuten niin valkoiseen keittiöömme.

Suurin osa purkeista on löytynyt kirpputoreilta tai vanhaintavaranliikkeistä, ja jotkut olen saanut lahjaksi peltihulluutta ymmärtäviltä perheenjäseniltä. Tässä kuvassa oleva Veekoo kaffe- purkki löytyi metallinkierrätysastiasta!

Metalli materiaalina viehättää minua astioissa muutenkin, ja myös romanttisia emalikulhoja on päässyt kaappeihin kertymään. Ne toimivat erinomaisesti hedelmäkulhoina keittiön tasolla, tai usein käytän niitä myös tarjoiluastioina esimerkiksi salaateille.

Pieni vintagehyllykkö kulhojen alla löytyi pienestä vintageputiikista, ja mietin yön yli, ennenkuin soin sen itselleni, sillä hinta tuntui ensin kovalta tällaisesta oikeastaan tarpeettomasta tavarasta. Seuraavana päivänä iski paniikki, että joku on ostanut hyllyni pois, ja kipitin kaupoille kiireesti kesken työpäivän kahvitauolla. Onneksi hylly odotti minua edelleen siellä, mihin olin hänet edellisenä päivänä hylännyt.

Emaliastioiden seurana oleva mustavalkoinen posliinikulho on Indiskasta.

Vessassa peltirasiat ovat sentään päässeet käyttöön. Säilytämme niissä pinnejä, pampuloita, hiussolkia ja vanulappuja.

Ihana talkkirasia on euron löytö ekotorilta.

Musta purkki on Pauligin teerasia, ja siinä lukee "Messujen laatukilpailu 1950" sekä " Palkinto laatukilpailussa 1935", mutta mikä mahtaa olla turkoosin rasian alkuperä? Molemmissa on saranallinen kansi -kätevää lapsiperheessä, jossa irtokantisten purnukoiden kannet kummasti tuppaavat häviämään.

Vessan yläkaappien päällä komeilevat vielä puinen kukko ja vanha puuhevonen.