Sydänlapaset syksyksi

Tässä puikkojen kilistelyn tulos, kun aiemmassa postauksessa mainitsin, että on kiire lapasten tekoon. Värit ja kuvio ovat tietenkin näiden pienten tilaajien toiveiden mukaisia. :) Oli muuten lapaset vaihtaneet värin ruskeaksi, kun rinsessat palasivat syksyn kosteilta hiekkalaatikkoleikeiltä sisälle...

Mihinkäs seepra raidoistaan pääsisi

Tämä raidallinen pikkukaveri syntyi muutamassa illassa telkkarin tuijotuksen lomassa. Ohje on Caprice Birkerin kirjasta "Cuddly Knitted Animals". Opus on pullollaan mitä suloisempia neulottuja pehmoja. Lelun perusmalli on todella hyvä, se esimerkiksi istuu oikein tukevasti kaatumatta. Lisäksi pehmo on sopivan kokoinen leikkeihin: pienet, virkatut amigurumihahmot ovat meillä ainakin jääneet usein koristeeksi pienuutensa takia.

Lapset saivat todellisen hellittelykohtauksen nähdessään korvia ja viimeistelyä vaille valmiin seepran, ja minun piti käyttää kaikki kikat, että sain seepran vielä takaisin itselleni loppuun saattamista varten. Heti seuraavana minulla on työn alla apina samasta kirjasta. Voipi olla, että joudun värkkäämään koko eläintarhallisen, sen verran mukava näitä on neuloa. Kirjan ohjeilla voi lisäksi tehdä leijonan, norsun, sammakon, possun, koiran, hiiren, myyrän, lampaan, suden, hevosen, aasin, ketun, jäniksen, kissan, karhun, pandan, yksisarvisen ja lohikäärmeen. 

Lelulipaston kevyt tuunaus tapetoimalla

Tällainen vanha valkoiseksi maalattu lipasto jäi äidille ylimääräiseksi, ja minä pelastin söpöläisen meille lastenhuoneeseen. Ulkopuolen maalipinta on käytettävässä kunnossa, vaikkakin ajan patinaa tietenkin näkyy, mutta päätin tuunata kaapin ovien sisäpinnat uuteen uskoon. Lasten leikeissä ovet kun usein ovat selällään, niin tylsä puupinta kaipasi mielestäni piristystä.

Suomalaisesta kirjakaupasta löytyi kivaa arkeittain myytävää lahjapaperia, joka on hieman tukevampaa, kuin tavallinen rullassa myytävä lahjapaperi. Kiinnitin kissakuvioisen paperin tavallisella tapetointiin tarkoitetulla seinäliimalla puhdistettuihin kaapinoviin.

Paperi hieman venyi liisterin vaikutuksesta, kuten myös tavallinen tapettikin tekee, joten paperi kannattaa leikata pituussunnassa muutaman millin tapetoitavaa aluetta lyhyemmäksi. Itse leikkasin ylimenevän paperin vasta liisterin kuivumisen jälkeen, koska en ollut varma paperin käyttäytymisestä. Leikkaaminen onnistui hyvin terävällä kirurginveitsellä viivainta vasten.

Liisterin kuivuttua lakkasin pinnan kahteen kertaan värittömällä Kiva kalustelakalla. Aikaisemmin olen käyttänyt samaan tarkoitukseen askartelukaupoista saatavaa decoupagelakkaa, mutta sitä myydään pienissä pulloissa, joten litrahinta tulee paljon kalliimmaksi, kuin tavallisella kalustelakalla. Decoupagelakka tasoittui paremmin; kalustelakkaan jäi hienoiset siveltimenjäljet paikka paikoin näkyviin. Ne olisi ehkä voinut välttää ohentamalla lakkaa hieman, mutta lopputulos oli nytkin ihan tyydyttävä. Hyvin hienoinen siveltimen jälki ei ainakaan minua jäänyt häiritsemään. 

Lipaston päällä oleva pahvilaatikko on Tigerista. Pinkki ja keltainen pahvirasia taas Ikeasta.

Kaapinovien avaimiin ripustin vielä pehmustetut kalat, jotta avaimet eivät pääsisi niin helposti häviämään. Kalat olen alunperin ommellut lasten vauva-aikana pinnasängyn päällä roikkuvaan mobileen, joten niilläkin on nyt toinen elämä menossa. 

Kirjahylly puulaatikoista

Meillä ei ole perinteistä kirjahyllyä, eikä tule. Haluan kuitenkin, että ainakin osa niteistä on esillä tuomassa eloa sisustukseen. Osan kirjoista olen toki kätkenyt kaappeihinkin. Tämä kirjahylly syntyi vanhoista hedelmä- ja viinilaatikoista, ja on käytössä osoittautunut toimivaksi.

Puulaatikoista oli kätevää sommitella sopiva kokonaisuus lyhyelle seinänpätkälle, joka jää oven ja olohuoneeseen aukeavan seinän väliin. Osa tällaisen lokerohyllyn viehätyksestä kaltaiselleni järjestelystä pitävälle ihmiselle on se, että kirjoja voi sommitella lokeroihin aina uudelleen ja uudelleen erilaisiin värikokoonpanoihin. Hullun hommaa, toteaisi mieheni varmaan....

Ihana ruusukuvioinen peltipurkki on syntymäpäivälahja tädiltäni; uskoakseni kirppislöytö. Olemme molemmat kirppisfriikkejä, ja tätini tietää makuni: parempaa lahjaa en voisi toivoa, kuin suloinen, patinoitunut metalli- tai peltipurkki. Niitä onkin kertynyt sievoinen kokoelma kotiimme. Taitaapa lähes jokaisen hyllyn ja lipaston päällä komeilla vähintään yksi purnukka. Nämä aarteeni ansaitsevat kyllä ihan oman postauksensa, joten niistä lisää tuonnempana.

Puinen norsu on tuotu Etelä-Afrikasta, ja ikäväkseni viime siivouspäivän jäljiltä se menetti toisen torahampaansa. Imurin säiliö pitäisi varmaankin kaivella läpi, jos mielin sen vielä löytää.

Jos hyllyn muotoon tai paikkaan kyllästyy, se on helppo purkaa ja sommitella uudelleen eri kokoiseenkin tilaan. Kätevää kuin tv-shopissa!

Sometimes you just can´t help crocheting....

Tämä kuva ei otsikkoa kummempaa selitystä kaipaa. Enkä ehtisi selitelläkään, sillä nyt on pakko rientää neulomaan... :) Lapasia tarvitaan, jos ensi viikolla pamahtaa syyskelit päälle taas.

Näiden söpöyksien ohjeita on kirjoissa:
Mia Bengtsson: Virka roliga amigurumis ja Amigurumi, virkkaa uusia iloisia maskotteja
Hansi Singh: Amigurumi knits
Susan Penny: Knitted Cakes
Brigitte Read: Supersuloiset maskotit
Laura von Knorring: Mukavat muumiamigurumit

Lapset keittiöön, mars!

Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen.... eli tajuntaan alkaa hiipiä joulu ja tämän juhlista jaloimman valmistelut. Piparinleivontapuuhiin liittyen haluaisin näyttää pienen kuvakoosteen lasten essuista, jotka olen ommellut herkullisen värisistä retrokankaista; vanhoista verhoista ja sen sellaisista.

Essujen koot ovat 2-4 -vuotiaalle ja 5-8 -vuotiaalle, sillä selän takana kulkevat henkselit säätyvät nappien avulla pituudestaan paljonkin. Essun sisäpuoli on vuoritettu puuvillakankaalla, ja kaikki käytetyt kankaat ovat kierrätettyjä. Nämä ovat riepurinsessan myynnissä olevat kappaleet tällä hetkellä. Saa kysellä! 

 

 

 

 



Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa...

Kaksi tällaista risaista hirvitystä on toiminut makuuhuoneemme yövalaisimina monen monta vuotta. Valaisimissa on kyllä simppeli, siisti musta jalka, mutta varjostimet ovat vuosien myötä kellastuneet ja alkaneet alareunastaan repeillä. Lamput ovat aikoinaan olleet huonekalutehtaan näyttelytilassa sisustuselementteinä, josta sisareni osti ne pilkkahinnalla itselleen. Hänen kyllästyttyään niihin, minä pelastin ne huomaani.


Pitkän, pitkän aikaa päässäni on muhinut ajatus uusia varjostimet, mutta en ole saanut päätettyä minkälaiset niistä tekisin. Ensimmäinen ajatus oli neuloa niihin harva, verkkomainen neulepäällinen, ja jossain vaiheessa visioin mustalla pitsikankaalla päällystämisestä. Nyt kuitenkin viimein sain tehtyä päätöksen tyylistä, ja sain aloitettua toteutuksen. Ajatuksena oli harmahtava pellavakankainen päällinen ja alareunaan melko paksusta langasta virkattu musta pitsi.


Tässä ensimmäinen tekele.

                                                                      





Tein ensimmäistä kertaa tämän tyyppistä varjostinta; aiemmin olen tehnyt vain vekattuja varjostimia ja sekin oli vuosia sitten työharjoittelupaikassani. Varjostinmuovin mitoitus ja etenkin liimaus olivat yllättävän haastavaa ja millintarkkuutta vaativaa puuhaa. Ensimmäinen varjostin saikin täten harjoituskappaleen maineen, sillä liimaus oli jossain vaiheessa liikahtanut, eikä lopputulos ollut aivan täydellinen. Toinen varjostin sitä vastoin onnistui jo mainiosti. Harjoitus oli tehnyt mestarin!

 

 

Toisessa valaisimessa liimasauma takana sekä pitsin mitoitus onnistuivat huomattavasti kauniimmin. Koska rakastan uniikkeja juttuja, niin virkkasin molempiin varjostimiin erilaiset pitsit!