Inspiroiduin pakko saada -asteelle eräässä kuvastossa näkemästäni metallirunkoisesta hyllyköstä, jossa oli paksut puuhyllyt ja teollishenkinen tyyli, joka minua tällä hetkellä kovin miellyttää. Näin silmissäni hyllykön keittiön ikkunan alla, jossa se toisi mukavasti lisää säilytystilaa, ja sen lisäksi ilmettä keittiöön, jossa on muuten vain ovellisia kaappeja. Mutta... hinta oli mojovine rahtimaksuineen sitä luokkaa, että sai minut epäröimään ostamista. Lisäksi totesin, että hyllyn korkeus oli ärsyttävästi pari senttiä liian korkea - se menisi ikkunan karmin yli.
Onneksi epäröin ostamista, sillä pian tajusin, että tuonhan tekee itsekin, ja silloin saisin hyllykön juuri oikeilla mitoilla! Seurasi pieni palaveri puolison kanssa: suostuttelu siirtämään keittiön pöytä ikkunan alta pois, hyllykön hankinta tilalle, vihjaus hyllyn itse tekemisestä, lupaus, että hankin itse materiaalit, ja loppukaneettina vinguin miehen lupaamaan tehdä ne työvaiheet, joista en itse ihan selviäisi. Sitten marssitiinkin lasten kanssa "rautarautakauppaan", kuten olemme tämän shoppailureissun jälkeen tyttöjen kanssa kutsuneet sellaista rautakauppaa, jossa ei ole söpöä sisustuskamaa ja tapetteja, vaan pelkästään eri paksuista ja laatuista rautatankoa korkeilla varastohyllyillä öljyisen hajuisessa hallissa.
Rungoksi tuleva kulmarauta ei maksanut kuin muutamia euroja, mutta hyllyn hintaa kartutti rutkasti paksu, keittiötasonakin käytettävä massiivipuulevy, josta tein hyllyt. Ohuempi levy olisi ollut edullisempaa, mutta halusin ehdottomasti paksua levyä, jottei hyllystä olisi tullut heppoisen näköistä, ja jotta mittasuhteet olisivat sopusoinnussa runkoraudan leveyden kanssa.
Kulmaraudat maalasin mattamustaksi ja hyllylevyihin halusin harmaanruskean sävyn. Oikean petsivärin valinta ei ollutkaan mikään helppo tehtävä; useimmat värisävyt olivat mielestäni, joko liian ruskeita tai liian tumman harmaita. Sain valinnan lopulta tehtyä, ja jännitin miltä se näyttäisi valmiina puulla. Onnekseni tulos oli juuri sitä, mitä halusinkin; harmahtavan ruskea, joka muistuttaa vanhan puun pintaa, ja josta puun syyt kuultavat läpi.
Hyllylevyt ruuvattiin kiinni runkorautaan krominvärisillä isoilla ruuveilla, joiden kanta sai tarkoituksella jäädä selkeästi näkyviin. Alle kiinnitettiin pyörät, jotka olin joskus jemmannut talteen työpaikalla rikki menneestä vaatetelineestä. Pyörien kiinnityksessä tarvittiin vähän isännän hitsaustaitoja, mutta ne sopivat värinsä ja kokonsa puolesta hyllyyn täydellisesti.
Hyllykkö on ollut nyt vähän aikaa käytössä ja on oivallinen säilytystaso hedelmäkulhoille, yrttiruukuille tai kukille, jotka muuten veisivät tilaa keittiön työtasolla. Alahyllyillä on kätevää säilyttää esimerkiksi usein tarvittavia aamiaistarvikkeita. Silmäniloksi kokosin sinne myös värikkäät emalikulhoni, jotka on helppo napata hyllyltä käyttöön, ja sainpa näin myös lisätilaa keittiön laatikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti