Jouluperinteisiini on viimeisen kolmen vuoden ajan kuulunut kynttilöiden tekeminen. Itse asiassa aloitan jo syksyllä, kun pimenevät illat muistuttavat kaivamaan kynttilät esiin kaapeista. Käytän vanhoja kynttilänjämiä, joita sukulaiseni kiitettävästi jaksavat minulle kiikuttaa, ja joukkoon lisään myös uutta parafiinia ja steariinia. Ensimmäinen kynttiläerä on poltettu syyskuukausina, ja joulun alla teen yleensä toisen erän, ehkä kolmannenkin.
Ylinnä olevassa kuvassa on osa tämän syksyn ensimmäisestä kynttiläerästä ja tässä yllä on joulusatsi. Väreistä huomaa, että joulu lähestyy; syksyn ensimmäisiin kynttilöihin en koskaan kelpuuta punaisia sävyjä, mutta joulun lähetessä punainen kummasti hiipii mukaan. Kauniit värit ovat syntyneet sulattaessani erivärisiä vanhoja kynttilänpätkiä. En siis värjää kynttilämassaa millään erillisellä värillä. Sävyt ovatkin ihanan uniikkeja, sillä yhdistelen mielelläni erivärisiä pätkiä saadakseni yhä uusia herkullisia sävyjä ja väriyhdistelmiä.
Muotteina käytän mieluiten perunalastupurkkeja, maitotölkkejä ja muovisia fetajuustopurkkeja. Joskus olen valanut kynttilöitä myös säilyketölkkeihin, joista joko poistan etiketit ja jätän kynttilän tölkkiin poltettavaksi tai sitten poistan kynttilän tölkistä, jolloin sen kylkeen jää hauska vaakaraidoitus purkin muodoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti